Laskennan raportoinnista

Raportti on yleensä ainoa lopputuote, jonka asiakas saa tehdystä laskentatyöstä itselleen ja toimittaa mahdollisesti viranomaisillekin. Siksi sen sisältöön ja laatuun on syytä kiinnittää erityistä huomiota, vaikka sen tekeminen onkin yleensä laskentaprosessin ikävin vaihe. Toisinaan yksityiskohtaisen raportoinnin aikana myös huomataan laskennassa unohtuneita seikkoja tai virheitäkin, jotka on korjattava ennen raportin luovuttamista.

Tärkeimpiä tehtäviä hyvän asiakaskokemuksen (ja uusien tilauksien) saavuttamiseksi on toimittaa sitä, mitä asiakas oli tilannut. Joskus käy kuitenkin niin, että lujuuslaskijan, tai miksei suunnittelijankin, tehtyä mielestään hyvää työtä ja budjetissa pysyen, asiakas onkin pettynyt; Hän ei saanut sellaista raporttia millaisen toivoi saavansa. 

Useimmiten syynä tähän on riittämätön tehtävän määrittely etukäteen. Mikä on laskennan kohde, mitä laskentaan liittyviä viranomaismääräyksiä on näytettävä toteen ja mikä on laskennalta ja sen raportilta vaadittava taso ja laatu? Ääriesimerkkinä, laskettaessa vaikkapa samanlaisen saranatapin lujuutta silloin, kun kohteena on vaikkapa maansiirtokoneen ovi, on laskennassa ja varsinkin dokumentoinnissa tarvittava työmäärä monta kertaluokkaa pienempi kuin vaikkapa sijoitettaessa periaatteessa identtinen tappi ydinvoimalan paineastian miesluukkuun. Asiakkaan saaman laskun ja raportin on oltava oikeassa suhteessa laskennan kohteeseen.

Toisinaan uusi asiakas on jo joskus aiemmin teettänyt samankaltaisen laskentatyön toiselta toimittajalta, johon on saattanut olla tyytyväinenkin, mutta johon ei jostain syystä tällä kertaa voi turvautua. Tällöin kannattaa pyytää nähtäväkseen aiemmin tehtyä laskentaraporttia jotta pystyy arvioimaan omalle työlleen sopivan tason ja hinnan. Oman laskennan ja raportin ei ole syytä merkittävästi poiketa aiemmasta hyväksi arvioidusta työstä, ellei tähän todeta aihetta. Tietysti jos aiempi kantavan avaruusristikon tai turistisukellusveneen laskentaraportti on yhdelle A4:lle huitaistu loppupäätelmä jossa näyttää olevan pilkun paikkakin väärässä kohdassa ja kaikki jännitystasot skaalattu siniseksi, kannattaa asiasta mainita tilaajalle. Samoin, jos kyseistä laitetta koskevat määräykset ovat muuttuneet, mikä tyypillisesti lisää laskentavaatimuksiakin.

Käyttökohteesta riippumatta hyvä periaate laskentaraportin tekemisessä on sama kuin tieteellisten raporttienkin laadinnassa; Laskenta pitäisi olla mahdollista toistaa samoin tuloksin raportissa esitettyjen lähteiden, lähtötietojen, kuormien, rakennemallien, reunaehtojen ja tulosten jälkikäsittelyn perusteella. Tästä on paljon apua myös silloin, kun aiemmin laskettuun rakenteeseen, sen kuormiin tai vaatimuksiin tulee muutoksia. Usein vastaavanlaisia rakenteita tulee laskettavaksi muutaman vuoden välein, kun suuri määrä laskennan yksityiskohtiin liittyvää tietoa on muuten ehtinyt jo unohtua, ja tällöinkin asiallinen raportti on korvaamaton apu omankin muistin apuna. 

Huonona puolena kunnollisen raportin tekemisessä on toki se, että sellaisen perusteella joku kilpaileva alan ammattilainenkin voisi uusintalaskennan tehdä. Yleensä kuitenkin hyvä raportti lisää myös asiakkaan luottamusta tekijän osaamiseen. Hyvä asiakas tilaa samanlaisen laskennan samalta, luottamuksen ansainneelta tekijältä toisenkin kerran, varsinkin, jos kertyneen harjoituksen ja raportin lukemisen virkistämien muistikuvien perusteella uusintakierros sujuu tehokkaasti.

Viranomaisraportointi

Viranomaisraporteissa tai muissa jonkin standardin tai määräyksen mukaan tehtävissä töissä on usein melko selvää, mitä raportissa on näytettävä toteen. 

Kannattaa pitää mielessä, että viranomaisille osoitetuissa raporteissa esitetään ja todistetaan lähtökohtaisesti vain ne asiat, mitä vaatimuksissa esitetään, eikä esitellä esimerkiksi sellaisia, muutoin toki aina suositeltava tarkistuslaskelmia, jotka on tehty vaadittujen asioiden todentamisen lisäksi. 

Vaatimuksissa ei koskaan ole voitu huomioida kaikkia mahdollisia vauriomekanismeja. Vähänkin epäilyttävissä tapauksissa on syytä tehdä ainakin karkea, ylimääräinen tarkistus, vaikka tällaista ei paperilla vaaditakaan. Jos vaikkapa herää epäilys, että  ruuviliitosten lujuus ei riitä, mutta ruuviliitosten lujuuden todistamista ei vaatimuksissa esitetä, on tilanne tietysti tarkistettava ja mahdollisesti todettava ongelma esitettävä asiakkaalle ja korjattava suunnitelmissa pelkästään hyvän suunnittelutavankin noudattamiseksi. Tällaista tarkastelua ei kuitenkaan tarvitse mainita virallisessa raportissa varsinkaan, jos todentamisessa on käytetty jotain epävirallista menettelyä, jonka toimivuuden ja yhteensopivuuden muiden määräyksien kanssa saattaa joutua todistamaan kyseisessä kohteessa tai tarkastelu herättää muita lisäkysymyksiä. Jos viranomainen haluaa jotain lisätietoja vaatimuksiin kirjattujen asioiden lisäksi esimerkiksi varmistuakseen esimerkiksi laskijan ammattitaidosta, tarkennuksia tullaan aikanaan kysymään ainakin suullisesti ja mahdollisesti lisäämään raportin revisioihinkin. 

Virkamiehen päätehtävänä on kuitenkin vain todeta, että lujuusdokumentointi vastaa vaatimuksia. Viranomaisen leima ei poista suunnittelijan vastuuta rakenteen toiminnasta ja lujuudesta käytössä.

Puutteellisten lähtötietojen huomioiminen

Asiakkaalla ei ole useinkaan kunnollista tietoa laskentakohteen kuormista sen käyttöiän aikana, eikä niitä aina pysty selvittämäänkään esimerkiksi jostain standardista tai edes kokemuksen tai päättelyn perusteella. Jos tiedot kuormista yhtenä onnistuneen lujuuslaskennan peruspilarina rakennevasteen/ mallin ja tuentojen lisäksi puuttuu tai ne ovat puppua, on tuloskin puppua, eikä laskentaan voi olla tyytyväinen yksikään osapuoli. Tämä on syytä tehdä asiakkaallekin selväksi, ja jos työ epäilyttävistä lähtötiedoista huolimatta täytyy tehdä, on asiantila syytä esittää raportissakin.

Joskus asiakkaan antamat laskentakuormat voivat olla väärien oletusten johdosta puutteellisia tai todellinen rakenne, sen tuenta tai kuormien siirtyminen on todellisuudessa erilaista oletuksiin verrattuna esimerkiksi valmistustavasta, sijoituspaikasta tai laitteen toimintatavasta johtuen. Esimerkiksi tässä tapauksessa kävi juuri näin. Olisi aina tärkeää ja usein silmiä avaavaa päästä jossain vaiheessa katsomaan rakenteilla olevaa tai käytössä olevaa konetta tai rakennetta varsinkin silloin, kun kohde ei ole entuudestaan tuttu. Toteutetun rakenteen nähdessään voi usein keksiä lujuusmielessä ja muutenkin parempia ratkaisuja tai laittaa pelin hetkeksi poikkikin jos ongelmia havaitaan.

Lisätäänpä tähän aiheeseen liittyvä anekdootti edelliseltä vuosituhannelta. Sain tehtäväksi laskea erään kerroslevyrakenteen taipumia ja jännityksiä annetuilla kuormilla tietämättä mikä tämän rakenteen tai raportin käyttökohde oli. Rakenne oli muistaakseni hieman hankala mallintaa; Paksun ja kaksoiskaarevan, inserttejä sisältävän kerroslevyrakenteen johdosta tein 3d-solidimallin, jonka pintalevyt olivat laminaattikuorielementtejä. Malli oli sen aikaisilla työkaluilla varsin raskas ja työtuntejakin meni jonkun verran, mutta lopulta tuloksiakin saatiin, ja ilokseni voin todeta että suurimmatkin jännitykset jäivät reilusti alle kriteerien. 

Jos laskentaraportissa olisin skaalannut jännitykset kriteerin suhteen, olisivat jännityskuvat olleet kokonaan sinisiä, joten skaalasin jännitystasot maksimijännitykseen, jotta kuvasta näkisi edes miten nämä pienet jännitykset rakenteessa jakautuivat, toki mainiten sen, mitä värit merkitsevät. Iloisena toimitin raportin asiakkaalle ja siirryin seuraavana vuoroaan jo jonkin aikaa odottaneeseen hommaan.

Mutta kuinka ollakaan, parin päivän päästä asiakas reklamoi, että tulos ei ollutkaan sellainen kuin oli toivottu; Laskennan tarkoituksena olikin vain lähinnä saada aikaan kuvia firman esitteisiin, jotta saataisiin huipputekninen vaikutelma firman tuotteista! Kun maksimijännitykseen skaalatuissa tuloskuvissa näkyi punaista, epäili asiakas että esitteen lukijat kuvittelisivat rakenteen pettävän värin vuoksi. Asia korjattiin pikaisesti, ja asiakkaalle toimitettiin raportin lisäksi painokelpoinen tuloste, jossa kerroslevy oli kauttaaltaan sininen. 👍