Lujuuslaskentaa laskijan näkökulmasta

  NASA, Public domain, via Wikimedia Commons Artemis II -lennon päättymisen aattona 10.4.2026 YLEn aamutelevisiossa haastateltiin  Helsingin yliopiston avaruusfysiikan akatemiaprofessori Minna Palmrothia, jonka mielestä Artemis 2 -lento ei tuo Kuusta sellaista tietoa, mitä ei jo tiedettäisi. Hänen mukaansa ”sirkustemppuihin” laitetut rahat tulisi käyttää avaruusmyrskyjen ymmärtämiseen ja satelliittien suojaamiseen. Aurinkomyrskyt ovat avaruusfyysikon omaa aluetta, ja on luonnollista että kyseisen alan akateemikko haluaisi sijoittaa varoja "sirkustemppujen" sijaan omaan alaansa. Avaruusmyrskyistä ja niitä vastaan suojautumisesta kuitenkin tiedetään jo tällä hetkellä sen verran, että niille alttiiden satelliittien tai  maanpäällisten sähkövoimaverkkojen vaurioituminen on melko epätodennäköistä . Sähköverkot ovat yli sadan vuoden ja satelliititkin jo yli puolen vuosisadan ajan toimineet kaupallisessa mielessä riittävän luotettavasti ja kannattavasti silloin tällöin...

Kesällä 2024 tulee kuluneeksi 55 vuotta siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa laskeutui kuun pinnalle. Tämän aikaan saaneeseen  Apollo-ohjelmaan liittyen muistetaan useimmiten vain joitakin kuvia ja filminpätkiä astronauttien puuhista kuun pinnalla, pieniä askelia ihmiselle mutta valtavia harppauksia ihmiskunnalle. Hieman asioista paremmin perillä oleville monenlaiset kuulentojen vaatimat tekniset ratkaisut ja saavutukset tietotekniikasta materiaalitekniikkaan tulevat myös helposti mieleen.  Harvemmin kuitenkaan ajatellaan niitä organisaatiohallinnasta ja suunnittelufilosofiasta opittuja seikkoja, joita näin massiivisen projektin läpiviennissä havaittiin. NASA:n  vapaasti ladattavissa olevassa, julkisessa raportissa SP-287, WHAT MADE APOLLO A SUCCESS  näitä havaintoja kerättiin ohjelman vielä jatkuessa tulevaisuudessa tehtäviä kuulentoja suunnitteleville neuvoiksi ja huomioitaviksi. Nythän nämä tiedot ovatkin tulleet arvokkaiksi NASAn Artemis-projektin ja siihen li...